Takana vuosi 2011, edessä uusi vuosi.

Aloitetaan nyt kuitenkin siitä, miten ne vuoden 2011 koirarintaman tavoitteet lopulta täyttyivät...

TOKO 

"hiotaan yksityiskohtia tarvittaessa kahden kesken, KESKITYTÄÄN palkkauksen ajotukseen ja MIETITÄÄN mitä vahvistetaan" - Näin teimme ja meillä on takana paljon onnistuneita treenejä.

"startataan kun koira ON kisavalmis ja ohjaajalle sekä koiralle ON varmuutta" - No elikkäs ei sitten startattu ja hyvä niin.

AGILITY

"treenataan iloisella leikillä - suoritetaan vain oikeassa vireessä ja jos ei sitä virettä saada lähdetään kotiin - ts ei pilata sitä hyvää mitä viime syksyltä jäi ja startataan kisoissa." - No ei startattu mutta iloinen tekeminen säilyi, kepit on hallussa ja hyviä möllejä takana. Nyt kisalisenssi ON jo hankittu ;)

HAKU 

No haussa käytiin mutta siellä ei kyllä edistytty tipan tippaa... Ja oltiin kyllä vähän laiskojakin sen suhteen... Mutta. Esine-etsintää on tehty ja Neekan nenän käyttö on tällä hetkellä lupaavaa. 

BH 

No se on EDELLEEN tekemättä. Mutta mutta... Jos tänä vuonna.

KOIRATANSSI

Ohjelma kokoamatta vaikka temppuiltu on. Kurssien vetäminen vei vähän omasta motivaatiosta. Mutta tanssittuakkin tuli enemmän mitä uskoin.

Niin ja mitä muuta?

Harrastuksellisesti koirailuvuoden 2011 aikana ei saavutettu niitä tavoitteita, joita lähdettiin hakemaan. Tokossa varsinkin olisin halunnut enemmän varmuutta. Vuosi 2011 oli muuten kuitenkin täynnä kaikkea sellaista mikä vei aikaa meidän perustreenaamisesta.

Tammikuussa palauduttiin vähitellen syksyn 2010 stressistä ja masennuksesta. Oikeastaan syksystä palautumiseen meni koko kevät aina huhtikuulle saakka. Onneksi koirailua olivat voimakkaasti tukemassa Tiina kera Leevin ja Onnin sekä vaihdosta palannut Annastiina lenkittämässä meitä uskollisesti aamuisin. Ilman heitä koiraharrastus ja Neekan lenkitys olisi taatusti ollut laskusuhdanteinen.

Helmikuussa elimme jänniä aikoja. En oikeastaan enää paininut sen kysymyksen kanssa voinko ottaa kolmannen koiran vaan jännitin miten mahdollisesti työn (tai vaihtoehtoisesti rahattomuuden) sekä pennun yhteen sovittaminen onnistuu. Rún astutettiin helmikuun puolessa välissä ja jäimme odottamaan ultran tuloksia.

Maaliskuussa juhlittiin töpöhännän 11 vuotis synttäreitä ja Neekan 4v synttäreitä. Ja odotettiin - niin työpaikan kuin pennun saannin varmistumista.

Huhtikuun alku yllätti iloisesti. 1.4. varmistui lopullisesti unelmatyön saaminen ja ensimmäisellä työviikolla Tunturiketun kennelissä näki päivänvalon "pikkumusta" 6.4. Samoihin aikoihin kun aurinko alkoi tehdä keväästä kesää, alkoivat asiat järjestyä.

Kusti ja Nuura päivän ikäisinä.

Toukokuun 25 päivä Pystykorvaisetpikkulikat saivat vahvistukseksi pienen höpelön elukan, Nuuran, Tunturiketun Ylgur Funan eli "uteliaan suden".

Nuura 8 vko

Kesäkuussa työt olivatkin ihan täydessä tohinassa. Koirailuista tärkeintä oli erikoisnäyttely, josta sekä Neeka että Neekan pentu Brella ja koiraystävämme Onni saivat yllättävän kivat arvostelut! Nuura oli tietenkin myös mukana, keräämässä opittujen arkkuun tärkeitä kokemuksia.

 

Hotellissa oli tooooosi kätevää kun oli kokolattiamatto. Mutta Nuurakin osasi olla oikein mallikkaasti.

Heinäkuu oli myöskin kiirettä. Töitä riitti ja niiden ohella oli vielä nuoren ihmisen (kyllä sanon itseäni niin kauan sellaiseksi kun elän) tärkeät kesämenot = festarit. Ensimmäisen festarin aikaan Nuura ja Neeka olivat Lappeenrannassa Äidin hellässä hoidossa.  Ilosaareen aikaan taas koirahoitolassa, jollaiseen minun koirani eivät ikinä ennen ole joutuneet. Kokemus oli rankka - enemmän rankka minulle kuin koirille...

Tärkeintä kesässä oli lauman tutustuminen ja nivoutuminen yhteen. Emmi on ollut upea - aivan upea. Kiitos vanha töpö!

Elokuussa kesän työtohina jatkui. Uusia tuttavuuksiakin saatiin, kun Aleksin tyttöystävä otti kiharakarvaisen noutajan, Ferrin. Iso koira on ollut oikein hyvä seuralainen. Erilaisia koirakontakteja kun on Nuuralle loppupeleissä hankittu AIVAN liian vähän.

Nuura 9vko (Kuva: O.Korander)

 

 

 

 

 

Syyskuussa päästiin jo treenin makuun ja osallistuttiin agility mölleihinkin. Sekä Neekan että Nuuran kanssa edistyttiin sopivasti. Tahti ei ole ollut päätä huumaava mutta jotain on aina tehty. Paimentamassakin käytiin. Kiitos Riitalle ja Tiinalle näistä reissuista. Tekivät hyvää sekä ohjaajalle että koirille! Syyskuun lopulla oli taas pahaa mieltä, kun Neekan suussa huomattiin pahasti vaurioitunut hammas. Voi murhetta.

Kesäkuussa. (Kuva: O.Korander)

Lokakuussa hammas poistettiin ja Neeka sai sekä sairaslomaa että voimakkaat lääkitykset ja Anni löyti itsensä sen faktan edestä kuinka raastavaa se kipeän lemmikin hoito on, vaikka kyse on pienestä asiasta.

Marraskuussa projekti läheni loppuaan, deadlinet puskivat päälle mutta joulu oli tulossa. Syksyn aikana käytiin paristi Kolilla ja muutenkin nautittiin sulasta maasta ja lenkkeily mahdollisuuksista maastossa. Lisäksi valmistui seurallemme oma halli ja pääsimme treenitunnelmaan sisätiloissa. Mukavaa!

Kuka leikittää ja ketä?

Joulukuussa käteen jäi oikeastaan aikamoinen hoppu. Niiden töiden, joululahjojen, koiran hoidon kuin joulureissaamistenkin suhteen. Nuura aloitti juoksunsa joulukuun puolessa välissä, aikuistui siis. Mutta. Kun nyt pysähdyin alas kirjoittamaan jonkinlaista yhteenvetoa vuodestamme,huomaan, että vaikka vuosi on ollut täynnä suuria haasteita ja täyttämättä jääneitä tavoitteita, olemme saaneet aika paljon.

Nuuran ensimmäinen joulu.

Vuonna 2011 tärkeintä on tietenkin ollut pikkulikka, josta on päiväpäivältä kuoritunut enemmän ja enemmän sitä mitä siltä odotin. Se on ehdottomasti ollut vähintään yhtä haasteellinen kuin Emmi aikoinaan mutta myös yhtä palkitseva. Ja kun se nyt, juuri nyt, tätä kirjoittaessa nukkuu ensimmäistä kertaa Neekan vieressä, ihan paikallaan. En voisi olla iloisempi siitä, että sain sen ja sain sen juuri tänä vuonna.

Vuosi 2011 uusien asioiden vuosi ja tulossa vuosi 2012 - suurien haasteiden vuosi. Kiitos PystykorvaistenPikkulikkojen tiimi, jotka tänäkin vuonna ilahduttivat allekirjoittaneen lisäksi monia monia muita ihmisiä. Kuinka voikaan, nelijalkaisista karvakuonolaisista olla niin suunnattomasti iloa!