Pitkästä aikaa. Olisihan tässä ollut aikaa päivitellä sivut mutta jotenkin tämän syksyn uutisia on ikävämpi kertoa.

Aloitetaan niistä surullisista. Eli meidän Emmi-Mutkasta tuli 18.9.2009 (9,5vuotiaana) Emmi-töpö. Englanninspringerspanieli puri sille avomurtuman häntään, jonka seurauksena häntä päätettiin nopeamman ja varmemman toipumisen takia amputoida. Nyt sillä on siis töpö. Suru kaikesta siitä kivusta ja pelosta ja lääkkeistä ja pahasta mielestä, jotka koira tämän tapaturman takia joutui kokemaan on NIIIN suuri. Emmi on luojan kiitos toipumaan päin ja sydämestäni rukoilen, että se saisi vielä jonkun terveen vuoden ja muutaman onnellisen päivän metsällä. Se milloin itse paranen tästä vääryydestä on toinen juttu.

Siinä mielessä koko tapaus on huvittava, että kummatkin koirat olivat tapahtumahetkellä hihnassa ja kummankaan koiran omistaja ei millään tavalla laiminlyönyt velvollisuuksiaan koiriaan kohtaan. Miten epätodennäköistä tällaisen tapaturman sattuminen sitten onkaan? en edes halua tietää. Itseäni syytän koko sopasta, miksi otin Emmin vielä Joensuuhun, miksi otin sen kentälle mukaan ja miksen luojan tähden pitänyt sitä kuristusotteessa vieressäni... Emmi teki tyypillisen "rähjään sinulle, mene pois" liikeensä vetäen hihnan kädestäni liian pitkälle. Vastapuolena ollut dalmatialainen ei reagoinut mitenkään mutta spanieli  tarttui varoituksetta kiinni.

Hyvää tapahtumassa oli se, että hampaiden kohteena oli häntä ei jalka. Tuo puruvoima jalassa olisi vienyt minulta koira. Ei Emmiä olisi jalan lastoituksella ja paranteluoperaatiolla enää tässä iässä kiusattu. nyt se on töpöhäntäinen ja muita mahdollisia seurauksia arvioitaessa, töpöhäntä on hemmetin hyvä juttu. Emmi ei päässyt missään vaiheessa vahingoittamaan toista osapuolta (ehkä löysempi otteeni hihnasta olisi päästänyt sen täkkäämään takaisin ja näin pääsemään hampaiden otteesta ajoissa? - en tiedä). Onnellinen olen kuitenkin siitä, että voin edelleen sanoa, etteivät minun koirani ole koskaan aiheuttaneet vammaa toiselle koiralle tai ihmiselle. Ja se on ihana pystyä sanomaan.

Tästä lähin en tosin voi pehmeään Emmiin muiden seurassa luottaa. Hännän menetyksen jälkeen sillä on erittäin hyvä syy raadella jokainen liian lähelle tuleva. Vaikken edelleen usko että se sitä tekee. Mutta tästä lähtien Meidän Emmi alkaa olla aika prinsessa ja sen ei yksinkertaisesti tarvitse enää kohdata tai olla tekemisissä vieraiden koirien kanssa. Nyt se on eläkeläinen ja sillä siisti. Emmi jää siis lopullisesti Lappeenrantaan (tuskin se enää Joensuuhun haluaakaan) ja minusta tuli näin normaali koiraharrastaja yhden koiran omistajana ;)

Huono omatunto tapaturmasta on suuri. Hälveneehän se mutta kun tuo oli niin turha sattuma! Jälkensä se kuitenkin minuun jätti, vaikken mikään herkkä näissä tilanteissa olekaan. Tästä lähin olen entistä vakuuttuneempi, että kun meitä lähestyy ulkopuolinen koira tuli se kohti häntä heiluen tai luimussa niin en säästele keinoja omia koiria puolustaessani. Emmin tapauksessa kyse ei ollut meitä lähestyvästä uhasta mutta tämän katastrofin jälkeen en enää halua nähdä kun omat koirat saavat hampaista. Tuttujen luona leikkiminen on eri asia,  se ei tapahdu hihnassa ja siinä tiedostan riskit. Mutta auta armias jokaista flexissä lähelle tunkevaa puudelia tai pihalta karannutta seurakoiraa, en säästele, en sanoja enkä voimia.

Pääasia kuitenkin on, että Emmi alkaa olla kunnossa. Toki edelleen arvelluttaa miten se suureen muutokseen tällä iällä tottuu. Kädet ristissä toivon, että tottuu ja paranee.

Ennen amputointia hännästä otettiin röntgenkuva. Kuvasta selvisi, että häntä tosiaan oli murtunut siis ihan irti poikki katki. (oli sekunnin sadasosista kiinni ettei koko häntä jäänyt vastapuolen suuhun) Lisäksi kuvasta näkyi, että kaikki emmin häntänikamat näkyvästä mutkarustosta hännän päähän asti olivat viallisia. Sillä oli siis hännässään yhteensä 3 mutkaa. Koska nämä mutkat eivät pentuna näkyneet/tuntuneet mutta nyt poistetussa osassa ovat selvästi tunnettavissa heräsi päässä kamala ajatus. Mitä jos nuo uudet mutkat ovat kehittyneet vuosien saatossa pikkuhiljaa? Mitä jos se olisi kohta ollut mutkaa koko koira? En tiedä onko tuo mahdollista. Lisäksi mutkien aiheuttamista ongelmista on muutenkin vähän tietoa. Joka tapauksessa Emmin viallinen osa on nyt irti. Säilössä se kuitenkin on. Mitä olisi Emmi-Mutka ilman mutkaa, joten otin amputoidun osan häntää pakastimeen talteen (huolimatta vieroksuvista katseista klinikan odotushuoneessa)

HALAUS hoitohenkilökunnalle Lappeenrantaan ja paranemistoivotuksia Maailman Parhaalle Ensimmäiselle Koiralle!

Anni

Emmi vahtii Joensuussa 5 päivää amputoinnin jälkeen. Tuo kalju tuossa on sen häntä... Tällä hetkellä hännän turvotus on poissa ja siihen on kasvanut parin sentin sänki. Eli siis on vähän siistimmän näköinen...