11.-12. viikkoa mennään

Vatsatautiepisodi + juhannus viime viikolla hidastivat blogin päivitystä. Neeka sairasti ensin 24 tunnin oksentelupätkän. Ruoka tuli ylös ja ulos aina jossain vaiheessa. Ei ripulia eikä minkäänlaista perusvoinnin muutosta. Nuura aloitti vuorokausi Neekan taudin loppumisen jälkeen. Se säikäytti ensin punaisella oksennuksella, joka möyhemmissä (ei kovinkaan epätarkoissa) kotitutkimuksissamme paljastui todennäköisemmin grillausmarinadin aiheuttamaksi värjäytymäksi. Ensi järkytys/paniikki oli kyllä aikamoinen... Sen jälkeen Nuuran satunnaista oksentelua kesti se 24h kuten Neekalla ja oksennuksen väri muuttui ihan normaaliksi parin punaisen puklauksen jälkeen. (Veri oksennuksessa oli siis luojan kiitos poissuljettu vaihtoehto).

Juhannuksena Nuura nostatti verenpainettani muutamilla ripuleilla. Lähemmät tutkimukset osoittivat syyksi hiukset, koirankarvan ja kepit, tikut sekä puunkuoren.... Ilmeisesti kaikki ruoka oli käytetty ravintoaineeksi, koska edellämainittujen lisäksi ei muuta uloisteista suurinpiirtein löytynyt. Älkää kysykö mitä tein juhannuksen! Kyllä; kyttäsin koiran pennun tekemisiä/syömisiä ja kakkaamisia. Jeejee. Ja olin itikoiden ruokana.

11 viikkoisena Nuuralla oli takana 2 pentukurssin käytännön kertaa. Joka päivä olemme ulkoilleet niin vapaana kuin hihnassa, kahden kuin kolmestaakin. Harjoitteluun on nyt otettu: istu, maahan, paikka, kosketuskeppi, vapautus, luoksetulo edelleen... ja tietenkin yksinolo. Uusina temppuina pentukurssilta on tarttunut mukaan ohjaajan ympäri kiertäminen, sivulle tulo sekä takana seuraaminen. Näitä on toistaiseksi tehty vain namilla houkuttelemalla eli oppimisen eteneminen on hidasta. Jossain vaiheessa alan poimia naksulla niitä juttuja, joita todella tulemme tarvitsemaan.

Neeka ja Nuura (10,5vko) vierailivat työpaikallani.

Maanantaina oli pentukurssin kaupunkikävely. Siellä tuli lisää uusia jänniä paikkoja, ääniä, asioita ja pintoja. Näitä on tosin lenkeilläkin oikein haalittu kasaan. Kaikki mille Nuura höristää korviaan tai mitä se ei vielä ole nähnyt saa minut lähestymään asiaa. Noh. Sosiaalistamisen eteen on ainakin tehty töitä koko tämä 12 viikkoa. Jos jossain tulee ongelmia sen suhteen niin ei tarvitse tuijotella peiliin. Sitten niitä ongelmia oli vain tarkoitus tulla.

Sisäsiisteys ei ole juuri edennyt. Pidätyskyky alkaa löytyä mutta aina ei ehditä alas asti + olen päivät töissä ja sillonhan se vatsa tietenkin toimii. Nyt on sosiaalistumiskauden takia kerätty hirmuisesti uusia kokemuksia, joten ulkona ei myöskään aina voi tehdä tarpeita kun siellä on niin paljon tärkeämpää tekemistä ;)

Nuura 11 viikkoa vanhana.

Nuuralla on nyt muutaman päivän sisällä ilmennyt selvä kausi kokeilla äänen käyttöä. Se komentaa. Kovaa ja korkealta. Paras keino on reagoimattomuus. Jos haukkuminen liittyy siihen, että valmistelen sille ja Neekalle ruokia, olen kylmän viileästi siirtynyt kokonaan pois keittiöstä , jonne pentuparkanen on aidattu. Pelkkä katse riittää positiiviseksi palautteeksi raikutuksesta, joten aika tarkkana on saanut olla. Haukkuminen ei kuitenkaan ole missään vaiheessa lisääntynyt vaan esiintyy vain ajoittain, joten oikein on varmasti toimittu.

Tällä viikolla edessä on ensimmäinen eläinlääkärikäynti rokotusten merkeissä. Jännää :) Samalla pitänee kysyä Nuuran lohjenneesta/katkenneesta yläkulmurista. On selvästi meno ollut riehakasta kun ei kestä hampaatkaan ehjinä!

12- viikkois kuvia voi odotella saapuvaksi keskiviikko iltana.