Sosiaalistumisen takarajat lähestyy. Paniikki, paniikki!! Oonko tehny kaiken vai en? Mitä puuttuu? Mikä on se asia johon hakataan päätä vuoden päästä? Kääk!
No ei mennyt tämäkään pentu niin kun Strömssössä... Moneskohan sitten menee? Ei ole matkustettu junassa, saatika bussissa! Mutta autossa senkin edestä. Ei ole tavattu erilaisia ihmisiä eikä saatu käsittelyä. Ei myöskään osata vielä paimentaa tai yhtään mitään muutakaan. Mutta pintoja on kokeiltu erilaisia ja kerätty kaikki uudet asiat joita tulee vastaan!
No miten sitten tähän asti on mennyt? Lähteekö pikkupainajainen pahvilaatikossa takaisin Kerimäelle vai saako se luvan jäädä?
Hassua. Mutten enää mistään maailman hinnasta luopuisi siitä. En siitä huolimatta, että olen täynnä mustelmia, menetän hermoni vähintään kerran/kävelylenkki, se raatelee Neekaa ja yhä edelleen pissii sisään. Se vaan on osa tiimiä, vaikka se vähän tiimin voimille ottaakin. Se on upea, upeampi mitä osasin haaveilla!
Nuura 14 vko "poseeraa"...
Arjessa meillä menee kivasti. Pystyn pitämään koiria irti yhtäaikaa ja luotan Nuuraan sen ikään nähden todella paljon. Luoksetulo on ollut koko ajan 99% varma (ja nyt se tietysti huomenna hajoaa...) , Nuura pysyy lähellä ja se kunnioittaa Neekan komentoja väistää sekä lopettaa riehuminen. Hihnassa kävely on haastavampaa... Nuuran hampaat kun on sellaiset että ne vahingossa tarttuu kaikkialla... hihnaan, Neekan hihnaan, Neekan häntään, Neekan niskaan, Neekan kaulaan, Annin lahkeeseen... ja sitten lentää jos prkl...
Kontakti Nuuralla on myös ollu uskomaton alusta asti. Se ottaa kontaktia koko ajan, kaikkialla ja heti samoin tein pyynnöstä.
Sisällä koirat on olleet toistaiseksi erikseen aika paljon. Leikki yltyy sisällä aika hurjaksi ja suljetussa tilassa Neekalle ei jää marginaalia paeta eikä se tarpeeksi napakasti ole Nuuraa kieltänyt. Tiedän että minun pitäisi katsoa miten kauan leikki kestää ja antaa mahdollisuus niiden lopettaa se itse mutta toistaiseksi Nuura on sellaisessa kehityksen vaiheessa etten kestä katsella riehakasta painia ja se syö Neekan karvaa niin paljon etten enää huolesta sekaisin jaksa seurata onko se ummella vai ei... Joten näin toistaiseksi. Samassa tilassa on syöty kyllä luita ja harjoiteltu "rauhoittumista". Lainausmerkit sen takia, että Nuuran rauhoittuminen on se suurin puute tällä hetkellä...
Yksinolo on sujunut mainiosti. Jäi Nuura sitten kokonaan yksin tai Neekan kanssa. Joskus se on touhuillut omiansa mutta AINA takaisin tullessa heräillyt. Eli yksinolon idea on mennyt kaaliin ja se on tärkeintä. Tätä rataa yritetään jatkaa ettei ongelmia koskaan tulisi.
No sitten se harrastusrintama kun sitä vartenhan koko elukka on kuitenkin haluttu. Pentukurssi on ohi. Sieltä jäi käteen aika perusjuttuja. Kaupunkikävely oli meille todella hyvä! Vanhoja temppuja on naksuteltu ja uutena asiana on otettu nouto, jota on nyt pari iltaa naksuteltu ja hyvältä näyttää. Nyt Nuura tarjoaa naksulle toimintaa jota olen odottanut ja se on aikas mukavan näköistä. 2 iltaa - yhteensä 5 harjoituskertaa ja tuloksena on suoraan keskiosasta kiinni ottaminen suulla. Tähän tultiin siis seuraavanlaista reittiä: ei minkäänlaista huomiota kapulalle, kapulan katsominen, kapulan läpsäisy, kapulaa kohti hyökkääminen, kapulan järsiminen, kapulan päällä makaaminen jne jne... Ei toivotut karsittiin pois ja toivotut ihan pienestä reaktiosta lähtien naksuteltiin. Olen tyytyväinen niin omaan kuin pikkuelukan toimintaan! Jeejee. Hiljaa hyvä tulee.
Syksyllä mennään pentukurssille vol 2 ja tässä kesän aikana tehdään varmaan jotain pientä siinä yhteydessä kun vedän koiratanssikurssia. Niin ja sosiaalistumisen/käsitellyn/rauhoittumisen eteen alkaa ilosaarirockin jälkeen täystreeni kun Joensuun mätsärikesä starttaa. Ja se on muuten varma, että meidän nenät tungetaan joka paikkaan ellei mitään ihmeempiä tapahdu!
Ystävä kallis rimppakinttu katselee myrskyä päin - eikä pelota!
