Kävin Lappeenrannassa isänpäivän vietossa 8.11.2009. Emmin kanssa lenkkeiltiin, treenailtiin ja kohotettiin lihaskuntoa urakalla...

Töpö voi hyvin. Pientä rupea hännän päässä oli mutta karvat kasvavat, kipu on poissa ja karvat ovat kasvaneet myös tassuihin takaisin. Vanhus voi tilanteeseen nähden erinomaisesti. Vatsa on edelleen vähän sekaisin lääkkeistä mutta muuten menee hyvin ja lujaa!

Meistä tuntuu, että Emmin paljon tekemä peitsaaminen on loppunut... Ennen se teki sitä herkästi mutta nyt ei moista liikettä havaittu. Oliko hännän poistosta hyötyä? En uskalla sanoa niin mutta ainakin Emmi liikkui tavallista halukkaammin. Onhan se aina tykännyt lenkkeillä mutta nyt se otti itse laukka-askelia kadulla ja kulki iloisemmin lenkin. Edelleen jäykkyyttä oli alkulenkistä mutta se menee kyllä vanhuuden pikkiin. Kun tuo elukka lämpeni oli vauhti järkeä nopeampaa... IHANAA!

Onhan se vähän traaginen mutta kun tuon koiran hyvinvoinnin näkee olen hyvilläni siitä, että rikkoutunut osa otettiin pois eikä sitä yritetty parannella.

Lisäksi tuossa elukassa on ihan valtavasti energiaa. Se vaati lenkkeilyjen & treenin päälle vielä tekemistä sisällä. Äiti olikin sitä mieltä että saisin ottaa koiran mukaan, eikä kuulema olisi niin väliä vaikka lähtisikin joku muukin raaja irti... noh. Olisinhan minä sen ottanutkin jos olisin hyvällä omatunnolla sanoa, että teen sen vain koiran hyvinvoinnin vuoksi. Nyt näen, että sen on parempi siellä missä sen oikea koti on

ikävä.

Koirattomuus ei ole Annin juttu ja kyllä tuolla Tuomollakin näyttäisi pieni ikävän poikanen olevan. Jos jotain johtopäätöksiä voi lukea siitä kuinka runsaan huomion kylässä käynyt Aida meiltä sai..  Noh. Selväksi tässä on käynyt ainakin se (ellei se nyt sitten jotenkin jo ollutkin...), että koiraharrastus ja näiden elukoiden pito on ollut oikea valinta. Tuskin tässä kyllästymistä tähän juttuun ihan äkkiä tulee. Palo koiratouhuiluun on kova ja tässä "yksinolo aikana" tuo palo vain voimistuu. Toivottavasti Neekalla on yhtä paljon intoa kuin minulla kun se tulee kotiin...

Tällä hetkellä näyttää ettei koirattomuuteni jatku enää tuhottoman kauan. Neeka on edelleen aikamoinen portinvartija ja yhteenottoilta säästyäksemme muuttaa pikkuemo kotiin pentujen saavuttaessa 5 viikon iän. Eikä haittaa yhtään! Minua, Neekaa ja tuskin pentujakaan kun ne vihdoin pääsevät tutustumaan ihaniin leikkikavereihin portin toisella puolen.

Paluumatkalla Lappeenrannasta kävin tietenkin Kerimäen kautta halailemassa Neekaa ja pentuja. Niistä tarkemmin pentujen omilla sivuilla: http://www.freewebs.com/neekanpennut/