Niin. Neeka on taas pentu. Täyspentu. Niin pentu, että hetken ehdin harkita heittäväni sen parvekkeelta.

Se löysi kynän. Söi sen. Ja maalasi sieltä tulleella sinisellä värillä olohuoneen valkoiseen mattoon. Hyvin maalattu vain väärään paikkaan.

Tassut ja kieli sinisenä se sitten yritti rauhoitella minua. "Että ei tässä mitään hätää, katso miten kaunis tuli. Jos haluat voidaan leikkiä yhdessäkin tätä..."

Maton vaihtoon siis... Ihastelin jo issikan pentuja netistä. Ihastus meni äkkiä pois. On tuossa vielä työtä... jonkin verran.

Ihanaa kun Emmi tulee kotiin, se on niin kovin aikuinen. Hömppä mutta aikuinen. Avaan Emmin terveydentilan seuraamiselle oman blogin kunhan se viikonloppuna saapuu.