Pikkuneiti on ollut meillä viikon. Toisaalta tuntuu niin kuin se olisi ollut täällä aina ja toisaalta toivoo, että se olisi jo aikuinen ja JÄRKEVÄ.

Kovaa mennään ja koko ajan. Sisäsiisteyshomma otti vähän takapakkia. Jos en ehdi aamulla Nuuran rytmiin mukaan niin se kääntyy niin, että pissa tulee lenkin jälkeen sisälle. Nyt on onnistuttu ajoittamaan ulkoilu niin, että mennään ulos vain jos sillä on hätä, että yhdistäisi ulkoilun aina jonkun tarpeen tekemiseen. Hiljaa hyvä tulee. Viime yönä ei ollut tehnyt yhtään mitään lattialle mutta kun nykäisin kengät jalkaan oli pissa jo laittialla... jeejee. Silti ollaan Neekaa edellä :)

Nuura mörköilee jonkun verran. Suihkupullo lattialla oli tosi kauhea, samoin oudot pienet möhkäleet ulkona. Mutta kaikki on tähän asti haisteltu läpi ja todettu vaarattomiksi. Olen pyrkinyt tekemään tilanteet aina niin helpoiksi että se pystyiisi niistä selviytymään ja itseluottamus kasvaisi.

Nuura on jonkun verran ääniherkkä. Ihmisten ääniin se ei juuri reagoi mutta kovat äänet aiheuttaa selvästi korvien höristelyä ja väistöliikkeitä. Meillä ei siis todella ole oltu hiljaa vaan pidetty parvekkeen ovea auki ja imuroitu ja suljettu ovia monesti monesti peräjälkeen... Mutta pikkukoiralta on ihan järkevää väistää pelottavia asioita - eihän sitä itseään syötiksi kannata laittaa kun on niin kovin pieni. Tässä sitä opetellaan mikä on vaarallista ja mikä ei.

Temppujakin on tehty. Istuminen alkaa olla kivassa vaiheessa. Nuura tarjoaa sitä koko ajan ja nyt onkin sitten siirretty sitä sanallsen käskyn alle ja olen alkanut vahvistaa luoksetuloistakin seisomista. Lisäksi on treenataan kosketuskeppiä. Naksu oli Nuurasta aika outo, joten siihen ehdollistutaan treenin myötä. Tällä hetkellä naksu ja nami tulevat niin samaan aikaan kuin oman motoriikkani suhteen ehdin. Heh. Eli siis aion videokuvata sähläystä ja kehittyä itse tässä kesän aikana... ;)

Luoksetuloa vahvistellaan paljon, samoin lähellä pysymistä. Meillä onneksi riittää ihmeteltävää: autoja, ihmisiä, pyöriä, koiria, työkoneita jne jne, joten niistä pitäisi seurata aika totaalista kyltymistä tässä ensimmäisten kuukausien aikana. Lisäksi harjoitteluun on otettu vapautus sekä ruualle, että hihnasta irti. Nuura on myös ollut yksin ja siinä ei näyttäisi olevan ongelmaa ja toivottavasti ei tulekkaan! Se on joka kerta ollut kotiin tullessa nukkumassa, venytellyt rauhassa ja tervehtinyt rauhallisesti. Ei merkkiäkään hätääntymisestä. Tätä tosin lupaili jo hieno yksinolo öisin. Nuura on portin toisella puolella ja se on siellä oikein tyytyväinen. Jos se herää se touhuaa hetken omiaan ja käy takaisin nukkumaan. Itsenäisyyttä on siis Neekaa enemmän. Tällä hetkellä kiitän siitä...mutta tiedän joku kaunis päivä kiroavani sen.

 

Nyt loppuviikosta meillä on edessä jännittäviä reissuja ja pyrin päivittämään blogia jos se vain onnistuu. Huomenna lähdetään Lappeenrantaan, josta saadaan Neeka mukaan = Porukka kasaan! Miten minun onkaan niitä järkeviä koiria ikävä!

Kuvissa Nuura 8vko. Kuvaaja: Tuomo Korander.