Sitä on mietitty. Kävin ottamassa pitkästä aikaa yksin treenin toukokuun puolessa välissä. Pelkästään pari hyppyä ja putki. Koiran into 0 ja oma into varmaan -10 sen myötä. Mikä pielessä? Jäin pohtimaan tuleeko tästä ikinä mitään.

Nyt sitten osallistuimme pitkästä aikaa treeneihin tiistaina. Ninka veti muutaman Moilasen kurssilla käydyn harjoituksen. Radan pätkillä oli ainoastaan hyppyjä ja putkia. Ensimmäisessä harjoituksessa laskimme hyppyjen rimat alas ja harjoittelimme sitä, että koira osaa itse hakea esteet kun käskytämme sitä oikein käskyin. Eli siis käytännössä koira piti saada kiertämään siivekkeiden välistä kierto, meillä "takaa"- käskyllä.

Toisessa harjoituksessa tehtiin onnistunutta vauhtia.

Ja kyllä. Tulihan sitä sieltä! Neeka oli huippu. Se toimi, kuunteli ja meni lujaa. Tällä kertaa jäin miettimään, mitä aina itse mokaan, kun saan sen innon murennettua. Parasta on treenikentällä olla antamatta koiralle yhtään mitään huomiota silloin kun emme tee. Silloin tekemisen aikana saatu huomio tuntuu sille sadasti hienommalta ja into yhteiseen riemuun on suunnaton. Samaa aion käyttää tokossakin.

Nyt keskitymme agilityssa siihen, että koira tekee ainoastaan aina maksimivauhdissa. Teen korkeintaan 2-3 eri harjoitusta per treeni ja nekin lyhyitä. Tarkoitus on, että joudun raahaamaan koiran radalta pois kun se haluaa niin kovin sinne jäädä.

Jonain päivänä miulla on kisavalmiskoira. Enää en halua hätäillä sen kanssa, kun oon niin kovin pätevä pilaamaan hätäilyllä ihan kaiken.