Niin. Rankka viikonloppu takana päin. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä 
Perjantai iltapäivästä lähdimme koirien sekä Tiinan ja Leevin kanssa ajelemaan Lappeenrantaan. Siellä kasailtiin koirantanssiesitykset iltamyöhällä ja jätettiin Emmi Äidin ja Isän hellään hoivaan.
Lauantaina aamusta, tai siis meille melkein aamuyöstä kello 6 aikaa, lähdettiin ajelamaan kohti Janakkalaa Koiratanssin SM kisoihin. Matka oli pitkä mutta meni omia koreografioita pohdittaessa. Pieni epätoivo iski kisapaikalla kuran keskellä, kun huomasimme, että oma tanssimusiikki olisi pitänyt tuoda paikalle myös c- kasetilla mikäli laitteet eivät kotipolttoisia cd- levyjä soittaisikaan. jep jep. Museossa käynti c- kasettia varten oli jäänyt välistä, joten kauhuskenaarioiden pyöritteleminen alkoi.
Olimme varmoja että meidän kummankaan musiikit eivät toimisi, Leevi karkaisi Tiinan hallinnasta juoksentelemaan kesken tanssin ja Neeka ei tekisi mitään muuta kuin seisoisi blondina kehässä ja heiluttaisi häntäänsä. Hyvä tapa tsempata keskittymiskyky huippuunsa siis...
Niin. No tanssimaan oli jokatapauksessa mentävä ja Tiina ja Leevi olivat vuorossa ennen meitä. Ja niinhän siinä kävi. Musiikki tökkäsi kesken kaiken ja Tiinan herpaantumisen myötä Leevi lähti vetämään sitä tyypillistä rinksaansa. Tuloksena siis ohjaajan keskeyttämä suoritus. "jospas minä koiran saisin"- esitys päättyi siis siihen, että Tiina käveli kehästä ulos rekvisiittana olleen pehmokoiran kanssa ja minä otin Leevin kiinni. Kameralta tämä näyttää jo hauskalta - siinä tilanteessa ei! 
Neekaa oli omaan suoritukseen tsempattu 24tuntia. Se oli ollut perjantain minimaalisilla lenkeillä ja ruualla, että saisin sen vähän matallammassakin vireessä toimimaan. Vein sen hetkeksi tutustumaan kehään, tekemällä paria nostattavaa temppua ja palkkaamalla ruhtinaalisesti. Omaa vuoroani en odottanut hetkeäkään koira kädessä vaan hain sen Tiinalta juuri ennen omaa vuoroamme, tai siis hiukan myöhässä...
Tuloksena, että se toimi. T-O-I-M-I!
Jopa niin hyvin, että kiertyi täysin uusille taajuuksille ja antoi minulle kesken ohjelman yhden innostuneen haukun mitä ei ole käynyt koskaan. Että näin. Hymyä ei pystynyt pidättelemään.
No itse ohjelma ei mennyt suunnitelmien mukaan vaan vähän jouduin soveltamaan ja Neeka innostuksissaan sohelsi vähän omiaan enkä minäkään tainnut ihan selkeitä käskyjä videonauhan perusteella antaa. Saimme kuitenkin lyhyellä ohjelmalla kasaan 151,20 / 200 pistettä ja sijoituimme SM- kisassa 9. jättäen taaksemme monta huippuparia. Koska tekninen tai taiteelinen osaamisemme ei varmasti ollut monen ohittamamme parin arvoista en keksi hyville ensimmäisen tanssahtelun pisteille muuta syytä kuin sekä ohjaajan että koiran hymyn välittymisen myös kehän toiselle puolelle. Se oli kivaa!
Tämä tarmo ja ilo on saatava ihan kaikkeen tekemiseen! Nyt siis loppuu matalassa vireessä tekeminen muuta kuin uusien juttujen teknisessä oppimisessa ja alan tehdä Neekalle, sekä itselleni, näistä hommista oikeasti kivaa! Tanssikisa ei jäänyt viimeiseksi, uusia ideoita pohdittiin koko kotiintulo matka, joten meitä vielä nähdään 
Noh hyvään tanssimieleen ei viikonlopunreissu kuitenkaan päättynyt vaan palkintojen jaon jälkeen suuntasimme eteenpäin.
Yöpaikkana meillä oli Kerava. Tuomon vanhempia lähdettiin siis ilahduttamaan koirinemme. No jos ei muuta niin saivat hyvät naurut videoiduista tansseistamme. Oli mukavaa viettää yö tutussa talossa, onhan se vähän kuin koti jo. Sai oikeasti levätä ja kerätä voimia sunnuntain hommmiin sekä pitkään matkaan. Kiitos vielä Kaarina ja Olli!
Sunnuntaina oli vuorossa islanninlammaskoirien agilitykoulutus Hyvinkäällä. Tiina tuli kuunteluoppilaaksi ja Neekan kanssa mentiin oppimaan, miten agility olisi pitänyt aloittaa.
Aamusta meillä oli luento. Luento jolta sain aivan valtavasti intoa ja tsemppiä treeniin. Misa Riiali muistutti, että islantilainen ei edelleenkään ole kuin koira. Siinä on käytettävissä se mitä on, pitää vain keksiä miten se saadaan käyttöön. Liikaa pk puolen luennoilla istuttua oli hyvä taas muistaa, että ei ole huonoa koiraa. On vain ohjaajia, jotka eivät ole tarpeeksi hyvällä mielikuvituksella varustettuja saadakseen koirasta käyttöön sen mitä siellä on käytettävää.
Itse käytännönkoulutusta ennen sitten tsempattiin hiukan koiria ja lähdettiin kasaamaan sekä tutustumaan rataan. Ilmeisesti olin kierittänyt Neekan sitten aika hyvään pisteeseen, koska kun assistentti Tiina lähti sitä autosta hakemaan, oli se jo omatoimisesti tullut kevythäkistä pois. Siis sen läpi, LÄPI! Neeka, joka ei ole rikkonut oikein mitään edes pentuaikana. Noh, kevythäkin voi aina antaa anteeksi mutta kun se oli sitten samalla ruokaillut myös eväsleipämme. Se siis siitä agilitytreenistä. Eihän se mihinkään jaksanut täydellä vatsalla juosta tai olla kiinnostunut nakeista kun nälkä meni pois...
Omaan valssaukseen ja koiran sekä omiin juoksulinjoihin sain kuitenkin kullanarvoisia vinkkejä ja mukaan vielä hyvän harjoituksen tehtäväksi. Lisäksi saimme velttoon Neekan piennellä härnäyksellä ihan kivan temmon, joten tuota härkkimistä aggression peliin saamiseksi lähdemme ehdottomasti tekemään!
Agilityn rakentaminen lähtee täysin alusta. Teen kentällä pelkkää nostattamista ja kovaa vauhtia. Lisäksi harjoitellaan kontaktien alastulot kuntoon ja hommataan kotiin ne hemmetin kujakepit, että saadaan se puoli haltuun. Tavoitteet ensi kesänä kisaamisesta jää nyt pois, koska tämä kuitenkin on sen verran alussa, että voin rakentaa sen pienellä vaivalla ihan uuteen kuntoon.
Koulutuksen jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Joensuuta. Neeka opetteli rikkinäisessä kevythäkissä kestämistä ja hyvin oppikin 
Matkanteko meni kivasti vaikka kilometrejä olikin hitosti edessä ja kotona oltiin hämärän laskeutuessa.
Reissusta jäi ihan mielettömän hyvä mieli! Miulla ihan oikeasti on huippuhyvä koira ja tarpeeksi hyvä taitotaso, että osaan sitä koiraa harrastuksissa käyttää. Pitäisi vain muistaa pitää mielessä mitä tekee, miksi tekee ja miten tekee ennen kun aina söheltää mitä sattuu.
Nyt ollaan sitten Neekan kanssa kaksin. Emmiä varmasti ikävöidään mutta lenkiltä tullessa muistetaan miksi on kiva kun ei ole kuin Neeka - kevät tuo tullessaan auringon ja kuran...
Tämä viikko käytetään nyt siihen, että pohditaan miten lähdetään rakentamaan vielä parempaa ja innokkaampaa suoritusta. Lisäksi nautitaan auringosta ja lenkkeilystä ja harjoitellaan hiukan pääsisäisnäytelmiä varten.
Ihanaa pääsiäistä kaikille!!!
-kuvia reissusta lisään illalla-
Seuraavista linkeistä muutamia Auvo Kuusisen ottamia kuvia:
http://picasaweb.google.fi/auvo.kuusinen/Koiratanssi#5321205504316160306
http://picasaweb.google.fi/auvo.kuusinen/Koiratanssi#5321205588744202642
http://picasaweb.google.fi/auvo.kuusinen/Koiratanssi#5321207740796891330
Taannoin kävimme tapaamassa Neekan puolisiskoa ja Aplaa sekä heidän perheensä uutta jäsentä islantilaista Rúnta, tapaamisesta kuvia osoitteessa: http://www.flickr.com/photos/handroid/
