Meillä on ollut oikein kiva kelit täällä "pohjoisessa". Aurinko on joka päivä vähintään näyttäytynyt ja eilen se jaksoi paistaa porottaa koko päivän. Kaunis keli piti hyödyntää ja käytiin jäällä ottamassa parit kuvat koirista.

Eilen oltiin ohjatuissa agilitytreeneissä. Hyödyllistä meille. Neeka alkaa aika hyvin irrota ja erottaa eri esteiden käskyt, joten sen ohjaaminen on huomattavasti helpottunut. Selvästi juoksu tekee tuloaan, joten vauhti on hidastunut ja haahuilu alkanut. Nyt siis entistä tarkempana treenin kanssa. Lyhyitä treenejä, temppoa ja viretilan nostoa. Jos saisi tekemisen riemun säilymään juoksun ja valeraskauden aikana. Ensi viikonloppuna osallistumme esimerkkikoirakkona viettiseminaariin, toivon, että saan sieltä hyviä vinkkejä juuri Neekan leikittämiseen ja viettejen hyväksikäyttöön.

Perjantain agitreeneissä saatiin neuvoja kontaktien opettamiseen. Niin noh, siis minähän en niitä vielä ole opettanut vaan luottanut siihen, että Neeka vaan aina osuu kontakteille.. Ei kovin hyvä tie jos kisaamaan meinataan. Nyt lähdetään siis harjoittelemaan niin, että Neeka pysähtyisi kontaktille aina niin, että sen takajalat ovat alastulolla ja etujalat maassa. Näin se tietää tasan mihin sen pitää jäädä ja sen vauhti ei hidastu vaan se juoksee täysillä kontaktiesteet alas asti. Kosketusalustalla ja naksuttimella olisi tarkoitus poimia tämä suoritus. Sunnuntaina meillä on taas agi treenit, joten siellä sitten kokeilemaan miten käy.

 

Emmin kanssa tehtiin keskiviikon tokotreeneissä luoksepäästävyyttä. Toisin sanoen sen piti uskaltaa istua perusasennossa kun vieraat ihmiset lähestyivät ja jos se oli reipas se sai nakin. Ja olihan se kovin rohkea. Jos sunnuntain agitreeneissä ei ole kamalan paljon muita koiria, ajattelin tehdä Emminkin kanssa jotain. Katsellaan.

Ruokintaa on himmailtu. Puuro tekee vatsaa löysemmäksi, joten sen määrää pitäisi vähentää. Toisaalta ei kauheasti uskalla vähentää suolistossa kiertävän massan määrää, joten olen lähtenyt suorittamaan vähän eläinkokeita.. Emmi on nyt saanut pieniä määriä esimerkiksi juuresmössöä ja kananluita. Toistaiseksi vatsa on tykännyt uusista jutuista eikä ongelmia ole tullut. Toivotaan, että näin myös jatkuu. Ensi syksy pelottaa. Karvanlähtö tuo tullessaan ongelmia, joihin pitäisi keksiä ehkäisy tai ratkaisu jo ennen syksyä.

Välillä olisi kiva kun olisi vain kaneja. Ne voisi vaikka pistää lihoiksi kun huoli terveydestä kasvaisi liian suureksi...

No nyt Emmi kuitenkin on oikein pirtsakka. Välillä liiankin... Ja esimerkiki selän ongelmat olen pikkuhiljaa sulkenut pois. Mitään niistä kertovia ongelmia, pidätyskyvyttömyyttä, ontumista, kiputiloja, ei ole ollut, joten uskon että jäykkyys johtuu ihan vain jäykkyydestä. Onhan se elimistöltään vanha.

Hauskinta on, että Emmi on alkanut dementoitua. Välillä se saattaa lenkillä pysähtyä kuin seinään ja sen silmistä näkee ettei sillä ole aavistustakaan siitä, missä se on, kuka se on ja mitä se oli tekemässä. Se hämmästelee hetken ja yhtäkkiä sen silmät kirkastuu ja välähtää kun kaikki palaa sen mieleen ja se jatkaa haistelua. Muutaman kerran olen saanut niiiiin hyvät naurut. Äly pätkii, se on ihan selvää. Viimeeksi se teki tuon eilen aamulla. Tuomo kävi koululla ja oli poissa noin 5 minuuttia ja kun tuli takaisin Emmi oli ihan ikionnellinen, ihan kun eivät olisi nähneet moneen viikkoon Se ei vaan muistanut. Yleensä se ei reagoi lyhyisiin poissaoloihin millään tavalla. Niin. Vähintään yhtä mielenkiintoista kuin on seurata pennun kasvamista suloisesta älykääpiöstä aikuiseksi neidiksi, on tarkkailla miten koira, jonka kanssa on elänyt monia vuosia, alkaa muuttua vanhuuden höperöksi. Se on ehkä hellyyttävintä ja hauskinta ikinä!