Niin nyt on sitten Lappeenrannan kv näytelmät takana ja hymyssä suin ollaan kotona.

Leni Finne piti Neekasta edelleen ja tällä kertaa paremmalla karvalla saimme kotiin viemisiksi VSP- arvon, SERTIN ja CACIBIN. Erinomainen laatuarvostelu, eli ERI ja vaaleanpunainen nauha, oli se mitä lähdettiin hakemaan ja saatiin vähän enemmänkin.

Ennen kehää olin jo vakuuttunut, että ei Neekan kehitys vielä huippua ole saavuttanut ja vaaleanpunaisten nauhojen saavuttaminen jää pennutuksen jälkeen. Kehässä arvostelun jälkeen tuomari kuitenkin kysyi, että tuleeko siitä valio. Hämmennyksissäni sanoin, että toivottavasti joskus tulee. Kunhan ensin saataisiin se yksi ERI. Totesi siihen, että "joo joo työ saatte ihan kaiken".

ROP valinnassa oltiin oltiin vielä aika ihmeissään, eikä ymmärretty mitä tapahtuu. Paras uros Arri sai ansaitun ROPin arvon mutta ei ollut meidän jengissä hymyssä pidättelemistä. VSP oli hieno juttu SERtillä ja CACIBIlla höystettynä

Itse lähdin tavoittelemaan kehästä edes KERRAN mainintaa: "kauniisti esitetty". Ja p*skat sitä saanut. Sen sijaan arvostelulapussa luki kyllä: "erinomainen esiintyjä". Tuhahdinkin, että kas kun ei lukenut, että esittäjästä huolimatta erinomainen esiintyjä.

Niin. Onhan se nyt kaunis mutta hiukan reikäpää... Flegmaattinen sisällä ja ulkona rauhallinen mutta sentään issikka. Noh, pääsenpä helpolla. Harmittaa vain, kun isä teki meille matkaan kujakepit ja päästään vihdoin niitä tekemään niin tuon tempo ei sitten oikein riitä. Niin ja varaharrastuskoira Emmi jäi Lappeenrantaan vielä vapun yli. Ihan on koiraton olo!

Maanantaina olimme jännittämässä Leevi- russelin näyttelypäivää. Jätin Neekan kehän laidalle tavaroidemme viereen siksi aikaa kun kävin kuvaamassa Leeviä ja Tiinaa. Siinä se nukkui nenä pyllyssä Tiinan takin päällä eikä ollut edes kiinni. Hiukan keräsi ihmettelijöitä ympärillensä. Muutaman kerran piti käydä siirtämässä vieraita koiria syrjään. Mitä liikkuu ihmisten päässä, kun pitää työntää sen oman fifin nenä kiinni vieraaseen koiraan, joka vielä nukkuu?! Olisi tehnyt mieli potkia... ihan vähän. Viiminen kerta ilman näyttelyhäkkiä!

Muun näyttelyporukan tulokset jäi vähänlaisiksi. Aida ja Kaisa sekä Tiina ja Leevi kävelivät kumpikin kehästä pois sen ikävääkin ikävämmän keltaisen nauhan kanssa. Mutta Neeka korjasi pottia senkin edestä. Aida ehtii vielä kehittyä täyteen kukoistukseen ja Leevin menestyksellä näyttelykehässä ei ole väliä. Siellä suunnalla taitaa olla tärkeämpää ihan toiset jutut!  Meille jäi edelleen arvoitukseksi miltä russelin pitäisi näyttää, mutta Leevi näyttää Leeviltä ja sillä siisti.

Nyt sitten keskitytään ihan vain lenkkeilyyn ja aletaan tehdä sisällä joitakin uusia juttuja, joiden oppimisessa tuo rauhallinen tunnetila on hyvä. Agilityssä aloitetaan nuo kujakepit ja treenataan järjellä kontaktit kuntoon. Hyppyjä, ratoja tai muutakaan on ihan turha tehdä. Tokossa aletaan treenata avon paikallaoloa tosissaan. Muuta on varmaan turha tehdä, ellei se heitä jostain syystä hyvää päivää päälle

Näin siis tällä erää. Kiitos kaikille onnitteluista!!! Ja onnellisia myö ollaankin