Huomenna pyörähtää Neekan tiineyden 9. viikko käyntiin. H- hetket koetaan siis todennäköisesti jo tällä viikolla mutta voi toki olla, että saamme odotella pentujen syntymää ensi viikon alkuunkin.

Nyt viimeiset muutamat päivät Neeka on ollut selvästi väsyneempi ja kieltäytynyt ruuastakin aamuisin. Ensimmäistä kertaa sillä on on seisonut raksut kupissa useita tunteja. En viitsinyt ottaa kuppia pois. Syökööt kun tekee mieli.

Neekan paino on jo yli 13 kiloa! Myönnettävä on, että vaikka sitä kuinka on yrittänyt pitää rasvan kertymisen kurissa on sitä silti tuohon kylkiluiden päälle tullut. Mutta näin amatöörinä en jotenkin vain uskalla pitää kantavaa koiraa kovin pienellä ruokinnalla... toivottavasti en nyt ole syöttänyt pentuja ihan lihaviksi vaan ne tulisivat kuitenkin suht helposti ulos!

Muutamia päiviä olen Neekan mahaa tutkiskellut tavallista enemmän. Jotain liikkeitä ja möhköjä siellä tuntuu. Ehkä tuntuisi paremmin mitä siellä on ja minkä verran mutta kun en kovin kovaa ole uskaltanut tunnustella Pelottaa että sieltä tulee ulos kasa väänneltyjä koiran alkuja joissa näkyy sormieni painautumat. Vaikka eiv'äthän ne vissiin ihan lasia ole..?

Toisaalta olen ihan täpinöissäni ja innoissani Neekan synnytyksestä. On hirmu jännä nähdä miten tässä käy ja jos käy hyvin niin millaisia eläimiä sieltä oman koiran mahasta tuleekaan. Mutta toisaalta olen kamalan huolissani Neekasta. Kun se on niin väsy ja masentunut - ei yhtään Neeka! Ja sattuuko sitä? Pysyykö se terveenä? Ovathan pennut terveitä? Hirveästi huolehdittavaa...

Lämpöjen mittailun aloitan varmuudeksi tänään. Näen selvästi normaalilämmön vaihtelut, koira tottuu mittailuun eikä varmana mene ohi lämpöjen lasku. Autosynnytys korvessa välillä Joensuu-Kerimäki ei houkuttele.

Luojan kiitos meillä on apuna "Riitta-täti". Ollaan saatu odotusaikaan ja ihan kaikkeen kovasti tukea ja neuvoja. Parasta on se, että on ihminen jolta voi ihan milloin tahansa kysyä ihan mitä tahansa oli se kuinka tyhmää tahansa. Niin ja halutessani voin ihan milloin vain sysätä koko vastuun Riitalle Hehe. Niin. Mutta tosiaan, ei ole pahaa sanottavaa sijoituskoiran ottamisesta kun kasvattaja on näin kovin ihana!

Kunhan lämmöt laskee ja starttaamme synnytysreissuun, pyrin päivittämään uutiset, että halukkaat pysyvät jännityksessämme mukana!