Niin. Tänään istuttiin kuuntelemassa Raili Halmetta Rakkaista Haukuista. 

Teemana oli aamupäivästä hyvä "johtajuus", eli miten koiran kanssa toimitaan, kun samaan perheeseen kuuluu koiria ja ihmisiä. Millainen se koira ihan oikeasti on. Todella mielenkiintoista. Palasi vanhoja perusjuttuja mieleen ja tuli uusia ajatuksia siitä, miten sitä on onnistunut mokaamaan ja mitä sitä on osannut tehdä tarkoituksella tai vahingossa oikein.

Iltapäivällä käytiin läpi koiran stressiä. Mikä aiheuttaa stressiä, millaista erilaista stressiä on ja miten koira stressiä ilmentää ja miten huonosta ja/tai pitkittyneestä stressistä pääsee eroon. Sain selityksiä. Lähinnä Emmiä koskien. Miten kaikki on voinut mennä niin totaalisesti pieleen. Teki mieli hirttäytyä, kun tajusi kuinka epäreilu on voinut olla. Mutta luennoitsijan mukaan; ei sitä kukaan tahallaan tee, tietämystä näistä asioista kun ei vielä tänäkään päivänä ole päivitetty koiran koulutusoppaisiin...

Syvä huokaus... Taas meni pentukurssin rungot uusiksi.

Neekan suhteen paras oivallus oli se, kuinka totaalisesti olen onnistunut nujertamaan meijän hyvää suhdetta sillä, että olen vienyt sen siihen hirveään kisatilanteeseen, jossa olen ihan kamala akka. Onneksi meidän suhteelle on pentuaikana luotu hyvä pohja. Ei ole hätää vaan kaikki on korjattavissa.... Emmin stressitasojen kanssa on hyvin hyvin paljon pidempi tie... Päällimmäisin fiilis on iso katumus.

Noh. Pää pystyyn. Oppia ikä kaikki. Nyt lähdetään jälleen uusin ja vanhoin eväin eteenpäin ihan uudella motivaatiolla ja innolla!

Huomenna luento koiran signaaleista. Yritän kirjoitella nettiinkin jotain jos maltan. Mutta ehdottomasti suosittelen tätä luennoitsijaa, harrastuksista riippumatta!