Viikonloppuna nautittiin perhehelvet.... rakkaasta perheestä Lappeenrannassa.

No ei. Meillä meni oikeasti hyvin. Emmi alkoi sietää Nuuraa yllättävän hyvin. Niiden sosiaalistaminen tehtiinkin taas rauhassa ja huolella ja onhan Nuurasta Emmin silmiin kasvanut jo ihan koira. Suurin ongelma koko neljän koiran porukassa oli Neekan valeraskaus... Se kun sattui vielä "synnyttämään" viikonlopun aikana niin se oli varsinkin Ferrille, kuin myös Emmille aika inhottava ja hyvin hyvin äkäinen... Noh. Masentunut pikkunarttu oli helppo pitää pois muiden silmistä - sillä kun oli pesä makuuhuoneessa..

Nuura nautti Ferrin seurasta, teki äitin kanssa puutarhatöitä ja harjoitteli yksinoloa häkissä vieraassa paikassa. Vähän se välillä yritti haukuskellen komentaa mutta hiljeni torumisesta. Hieno pentunen! Sen käyttäytymisestä olin kyllä todella hyvilläni. Heti kun sillä oli tarpeeksi tekemistä ja aktiviteetteja se oli niin hieno. Tänään taas aamulenkillä meni minun pinna ihan täysin! Heti kun emme tee tarpeeksi sekä aivo- & fyysistä työtä niin tuo koira saa minut ihan raivoon. Vaikka tiedän että se on ihan minusta itsestäni kiinni.

Se on upea, paitsi silloin kun olen liian kiireinen. Muuten se on niin upea, että ihan pelottaa sanoa sitä ääneen...

Emmille kuului hyvää. Kävimme metsällä maanantaina yrittämässä sunnuntain hirvihaavikon jälkeä. Pari sataa metriä Emmi teki hyvää nenätyötä mutta sitten jälki hävisi. Neeka merkkasi jälkeä muutamasta kohdasta mutta sen valeraskaus häiritsi selvästi hommaa - kerrankin kun sen verijälki harjoittelulle olisi ollut käytännön merkitystä! En usko että kovin voimakasta verijälkeä noilta jäljiltä löytyi, koska Emmikin jäljen hävitti. Mutta hauska päivä meillä oli silti! Emmi sai liikuntaa ja hupia aivoille. Huipennukseksi ammuin vielä elämäni ensimmäisen teeren :) 160 metrin matkasta, osuma kaulaan. Hehhee. Virallisesti hyvä metsästäjä siis! ;)

Kuviamme viikonlopulta löytyy Ferrin blogista: http://ferri2011.blogspot.com/