Kyllä. Meillä on jo jouluvalot parvekkeella, piparit ja tortut leivottu (alusta asti itsetehdystä taikinasta) sekä ensimmäiset glögit maustettu ja nekin ihan kuivatuista kanelitangoista ym härpäkkeistä ja punaviinistä. Minulle kun se joulu on niin mukavaa aikaa musiikkeineen, tunnelmineen ja ennenkaikkea kaikkine ihanine joulutouhuineen! Joulusta pitää ottaa kaikki irti ennen aattoa. Ja nyt on ollut oikeasti fiilistä siihen, kun töissä on jo suunniteltu joulun ajan tapahtumia.

Töissä on myös ollut aikamoista haipakkaa. Pää pursuaa ideoita ja kaikki uudet sekä vanhat kujeet pitäisi ehtiä laittaa paperille ennen vuoden loppua. Sitten palataan opiskelijan arkeen, eli päivärytmi muuttuu ja koirille on hiukan enemmän taas aikaa.

Viime viikolla käytiin Kerimäellä, missä Nuura sekä Neeka pääsivät kumpainenkin kokeilemaan lampaiden liikuttelua. Hahhaa. Se olikin aika hauskaa. Neeka veti leikkihepuleita lampaiden kanssa, jotain pienen pientä paimennukseen viittavaa sieltä ehkä joskus näkyi mutta lähinnä se oli ratkiriemukasta pupuhyppelyä pitkin Riitan peltoja. Nuura taasen osoitti jo aika kivaa käytöstä, haukkua oli paljon pönkittämässä epävarmuutta mutta siitä ehkä joskus paimenen saisi. Aika näyttää.

Tänä viikonloppuna Äiti, Isä ja Emmi tulivat taasen tänne meille päin. Käytiin Kolilla käppäilemässä ja Emmi pääsi pitkästä aikaa agilityyn. Voi miten sillä olikin kivaa! Hyppyjä tehtiin mininä mutta kepit, pussi ja putki mentiin agilitykoiran antaumuksella. Alla kuvia kummaltakin viikonlopulta.

Nuura ja Isä-koira Funi.

Pikkupaimen meni väsyksi. (kuka uskoo? täh?)

Ja siinä Neeka näyttää "paimennuksen" iloa :)

Lauma harjoittelee - ei varmaan tarvitsisi erikseen sanoa mutta hienosti meni viikonloppu, sulassa sovussa, yhteiselon harmoniassa, pikkulikka taisi kuohuttaa vain omistajansa tunteita :)

Ja siinä Emmi-Esimerkki-Eläkeläinen tekee u-s-k-o-m-a-t-t-o-m-a-n hienosti pujottelua.

Ja tämän paremmaksi ei Kolin maisemat muutu. Minun rakkaat tytöt rivissä siinä. Miten paljon nuo karvakasvat voikaan antaa...