Kevät ja äitienpäivä

Vappulomat on lusittu ja arki alkaa olla edessä. Ikävä koiria oli uskomaton! Sormet syyhysivät koiratekemistä.

Neeka hölmöilee tosissaan. Nisät ovat maitoiset ja lehmävauva täällä sisätiloissa tärkeä. Lehmä on osuva pentu, Neekalla kun on ihan samanlainen lehmän ilme naamalla, kun se tuota kanniskelee. Se hyvä puoli tässä on, että valeraskauden selvät merkit tarkoittavat, ettei karva tipu Varkauden näyttelyyn ja hölmöilyn pitäisi olla luonnetestiin mennessä ohi. Tähän mennessä tuo täysi sekopäisyys ei ole kestänyt montaa päivää. Karva kyllä karisee mutta ei se vielä tupoissa ehdi lähteä ja näin ollen Neekan pitäisi olla ihan issikan näköinen vielä 16. päivä.

Emmi on onneksi vähän älykkäämpi. Ollaan tehty täällä Lappeenrannassa tokoa ja se on uskomaton! Se tekee ihan uudella tavalla asioita, kun olen muuttanut tyyliä työskennellä sen kanssa. Oppia ikä kaikki! Kiva kun se on niin pirteä, huoli vanhuudesta on toistaiseksi taas poissa! kop kop!

Joensuuhun palaan Neekan kanssa tiistaina ja jos vain siltä näyttää niin suuntaamme möllitokoon illalla. Ulkona sillä onneksi on aivot ja tuo hormoonihölmöily aina loppuu. Uutta en lähde opettamaan nyt mutta vanhan tekeminen on selvästi kivaa. JJoten kiva olisi käydä kisarutiinia herättelemässä ellei nyt jostain syystä näytä siltä, ettei ole järkevää lähteä tuon kanssa tekemään. Katsotaan tiistaina.

Auringosta ja metsän heräilystä kevääseen on nautittu kovasti. Alla muutama sohaisu aamulenkiltä.