06.04.2012 - 07:05
Onnea Nuura!!!
Juhlat käynnistyvät Lappeenrantaan lähdöllä. Luvassa on paljon ulkoilua, koiraystäviä ja treeniä!
Nuura 1v
Syntymäpäivän kaverikuvat
Neeka ja Nuura.
Isoveli ja pikkusisko
5.4.2012
Keskiviikon agilitytreenit löytyvät allaolevista linkeistä:
Nuuran agility TÄSTÄ
Neekan agility TÄSTÄ
Linkit: http://www.youtube.com/watch?v=Ld0Wnf9Dc1A&feature=relmfu
http://www.youtube.com/watch?v=HAFxY___GLY&list=UUqVJvAw9f-p7_lz7DcenQGA&index=1&feature=plcp
26.03.2012 - 10:19
Emmi- Mutka(töpö), Emppu, Pumpuli, Pumpsu, maailman viisain koira, maailman paras koirakouluttaja ja aina ainut elävä olento, joka osaa pudottaa maan pinnalle myös allekirjoittaneen, paras kodin vahti, upein metsästyskaveri ja sopeutuvin jäärä, jota maassa tunnemme, kultakoirasen ja pikkurakkisen paras opettaja sekä ennen kaikkea Maailman Paras Ystävä ja Perheen pää meille kaikille!
Joensuu Onnittelee lämpimästi tästä merkkipäivästä ja juhlii upeaa ikää kanssasi pääsiäisenä!
Unelmista tehtiin totta, kirjaimellisesti totista TOTTA, kun muutit toukokuussa 2000 tekemään elämästämme vaikeaa.
Vuosissa kasvoivat lähinnä ihmiset ja opetit meitä hyvin. Paremmaksi ei koirakaveri muutu.
7- vuotis syntympäivänäsi syntyi maailmaan paras koirakaverisi. "Pikkusisko". Neeka.
Ilman sinua, ei olisi tuo punainen pikkutyttö niin hyvä, mitä siitä on kasvanut.
Kiitos!
Ja Onnea myös Kultakoiraselle aikuisikään kasvamisesta! <3
Yllä Kultakoiranen 8 viikkoa vanhana.
12 + 5 = on 17 vuotta kovaa koulua.
Onnea Rakkaat punaturkit ja kiitos kaikesta, mitä olette opettaneet,
niin koirista kuin itsestänikin :)
12.03.2012 - 16:52
Niin. Myö saatiinkii arvovaltasia vieraita. Emmi rouva vietti hovikuskiensa kanssa Joensuussa viikonlopun. Oli mukavaa! Syötiin ja ulkoiltiin. Ja otettiin kuvia. Kotisivuilta löytyy kuvat etusivulta ja kirjoittaja sivun lopusta ja tässä pari kuvaa. Tyttöjen leikkihetkistä on myös kuvasarjat mutta ne vaativat ammattiosaamista muokkaamisen suhteen (=Tuomon nakki)
Hyvin meni. Portitta pärjättiin ja Emmi selvästi tykkäsi kun sai tarkistaa mestat ja vahtia olohuoneen ikkunasta. Se oli taas hiukan rennompi kun viimeeksi. Hännän menetyksen muisto alkaa vähitellen jäädä historiaan ja kipu unohtuu. Mutta toisaalta. Niin siltä alkaa unohtua muutakin. Dementtia tulee ja se näkyy sekä kuuluu. Höpö rouva. Mutta niin niin IHANA!
Emmi ja äiti näyttävät seuraamisen mallia pikkutypylle.
Mutta tuo pikkupaska.
Jotenkin sitä onnistuu aina mokaamaan siinä vaiheessa, kun kaikki näyttää sujuvan. Ne saivat nälkäisinä luut koko kolmen remmi. Nuura varasti pari kertaa muiden luita niin, että meni niiden päälle syömään omaansa. Lopulta pidin Emmin luusta kiinni ja yht äkkiä pikkupaska hiipii selkäni takaa ja haastaa Emmiä. Siis EMMIÄ?! Meidän arvovaltaista rouvaskoiraa. Tollo pikkupaska. No käpähdyshän siitä tuli. Molemmin puolin. Onneksi minulla oli nopea reaktio ja käänsin pikkupaskan niskanahoista kyljelleen niin Emmi katsoi, että tilanne on selvä, eikä kovempia otteita tarvitse. Mitään ei onneksi käynyt. Paitsi arvon rouvan itsetunnolle. Uskomaton pikkurakki! Olen niin varma, että tulen olemaan sen kanssa eläinlääkärissä vielä niin, että siihen haetaan parit tikit.
Tälläistä tilannetta lukuunottamatta kaikki meni tosi nätisti ja tytöt olivat kolmikko. Emmi ei pitänyt yhtään tavanomaista rähjäyshetkeä alkuun, niin kuin sillä tähän asti on ollut tapana. Se oli vaan kamalan onnellinen, kun kaikki olivat koolla. Ja jopa Nuura tuntui tällä kertaa kuuluvan sen perheeseen. Tästä taas ihmiset oppivat, että koska käsissä on tuollainen uskomattomalla taisteluhalulla ja terävyydellä varustettu pikkupimu, on nuo ruokailuhetket ihan järkevää järjestää rauhassa niissä häkeissä. Rouvaskoiran sielunelämää ei haluta enempää järkyttää. Onneksi tilanteesta ei jäänyt mitään hampaan koloon vaan leikit, lenkit ja nukkuminen sisällä sujui muuten ihanan hyvin.
Emmi ja Äiti kipittää.
Kuka on nopein!
Emmikin sai kipittää irti. Luonnollisesti naru perässään. Muuta siitä oli selvästi mukava kuulua kipittäjien porukkaan. Hallille emme menneet, joten seniorin agilityt jäivät tekemättä. Minun yskä ei ole vieläkään helpottanut ja hallin kostea ilma ei siinä asiassa ole auttanut, niin ei viitsitty ottaa riskejä. Nyt on saatava yskä pois - kesä kun on tulossa!
Viikonlopun saldoon kuului myös yhden hiiren nirhaaminen. Onneton juoksi suoraan kävelytiellä susilauman suuhun. Susista nuorin, Nuura, ehti läpsäistä sitä tassullaan, joten annoimme sille mahdollisuuden hoitaa vahingoittunut hiirulainen päiviltään. Eihän siitä mitään tullut. Paitsi hyvät naurut. Nimittäin minulla oli punaiset koirat ja Äitillä musta ja oli hiirrrrveeen huvittavan näköistä, kun Äiti pomppi ja kiljui ja Nuura pomppi hiiren perässä ja heilutti sille häntää ja hiiri säntäili Äidin jalasta toiseen jalkaan. :D
Lopulta annettiin rouvaskoiran hoitaa homma himaan kun junnusta ei siihen ollut. Eipä siinä ehtinyt kissaa sanoa, kun hiiri oli seniorin suussa. Nätisti se sen sitten minulle luovutti perusasennossa istuen... (Lue: Väänsin koiran leukoja väkisin auki 10 minuuttia, jonka jälkeen minua purtiin ja naurusta & ketutuksesta huolimatta palkkailiin koiraa runsaskätisesti ja vedin sen väkisin pois hiiren luota....) Emmin tuntevat osaavat kuvitella tämän tilanteen mielessään :)
Annin tytöt!
05.03.2012 - 12:41
Ja sää on otsikon mukainen! Näin voimakkaassa valossa pystyy jopa pokkari riekkumiskuvien tarkennukseen, joten onhan se käytettävä hyväksi. Toisin kuin kaikki aiemmat kuvamme antavat ymmärtää, ei meillä lenkkeillä rauhassa ollenkaan ;)
Sen verran otsikko hämää, että lomaa ei ole kuin koulusta. Tämä viikko tulee olemaan hyvin työ- ja koirapainotteinen.
04.03.2012 - 09:41
Koko viikko on mennyt aivan ketuille. Arkeen on mahtunut aivan uskomattomia tapahtumasarjoja, jotka eivät kyllä ole olleet positiivisia vaan aiheuttaneet niin koira- kuin työ- ja koulurintamalla enemmän pahaa mieltä. Mutta. Siitähän ei pääse kuin ylöspäin! Eli viikonloppuna ollaankin sitten saatu tehdä kaikkea kivaa, asiat ovat sujuneet ja jopa keli meitä hellinyt!
Perjantaina touhuiltiin kivoja asioita ja päivän kruunasi Nightwishin keikka Joensuun areenalla. Lauantai aloitettiin koirailureissulla ja matkustimme koko kolmikko Enon näyttelyyn, jossa Leni Finne ilahdutti Nuuraa arvosanalla H. Tarkempi arvostelu alla. Lauantain sää oli upea, ja jäällä lenkkeilyn jälkeen nukuttujen päiväunien perään tapasin vielä useampaa koiraystävää hääjuhlien merkeissä, ja kun näin ennen aamulenkkiä vilkaisee sunnuntain säätä on kyllä todettava, että hyvä viikonloppu!
Pyry tuomarin arvosteltavana.
"HYVÄ" juniorikoiraseni
Nuuran arvostelu
Eno 3.3.2012 Tuomari: Leni Finne
Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä.
Arvostelu: Riittävät mittasuhteet. Luusto saisi olla huomattavasti voimakkaampi. Aavistuksen lyhyt pää. Pyöreät silmät häiritsevät ilmettä. Hyvä kaula & ylälinja. Niukka eturinta. Melko etuasentoiset eturaajat. Oikean mallinen rintakehä. Hyvät takakulmaukset & kannukset. Oikea askelpituus & kevyet liikkeet.
JUN H
Jotkut tuota Leni Finnea arvostelevat, mutta minusta hän on ollut joka kerta kiva koirilleni. Käsittelee kauniisti, tutkii kunnolla ja on hyvän tuulinen. Eilen tuumasi Nuuralle, että tuomarin nuoleskeluyritys on kyllä hiukan kyseenalaista. Vastasin Nuuran puolesta, että myö laitetaan kaikki keinot peliin. Tähän sain vastaukseksi, että hyvä kun sinulla on huumoria, jotkut ottavat tämän niin kovin vakavasti. Kai hän oli helpottunut ettei hänen tarvinnut pahoittaa tytönhupakon mieltä huonolla arvosanalla. Korosti lopuksi vielä, että varsinkin tuo pää on se, joka vaatii vielä kehitystä. Krhm. AIJAA?! 
Se kyllä harmitti, että en Neekaa ollut ilmoittanut. Se on niin kivassa turkissa ja saanu tältä tuomarilta sen ensimmäisen SERTinsä niin olisi todennäköisesti saatu ROP. Nythän ei tälläistä tulosta jaettu ollenkaan, eikä ryhmäkilpailussa ollut sitten rodun edustusta. Noh. Jossittelua. Nuura kuitenkin on virallisesti nyt HYVÄ. Neeka ei ole ollut sitä koskaan. Näyttelytähteytemme jatkuu Kerimäellä 24.3., josta tottakai lähdetään hakemaan voittoa kotiin, kun Nuura sopivasti aloitti tuon karvanlähdönkin tässä tällä viikolla....
18.02.2012 - 22:17
Ja miten mukavaa! Flunssa on suurinpiirtein voitettu. Sen verran ollaan jaloillamme, että on päästy treenaamaan ja on ennen kaikkea päästy lenkkeilemään. Jengi nautti taas lauantaipäivästä porukassa pitkästä aikaa. Tiivistetysti iloteltiin ja Anni räpsi pokkarilla :) Keli suosi ja kaikki nautti. Saatiin auringon lisäksi viettää ansaittua viikonloppua.
Kuka on nopein!? - skaba
Kuka tekee komeimman loikan?- skaba
Kenellä on suurimmat mulkosilmät?- skaba
Kuka johtaa jonoa?- skaba
Ja loppuun vielä tiimiposetus :)
Kiitos Tiina ja pojat ja miun omat tytöt!
14.02.2012 - 14:22
Steriloinnista 4 viikkoa.
Ystävät ovat kovin tärkeitä. Niin myös koiramaailmassa. Mikään muu ei auttaisi väsynyttä, koiriin totaalisesti kyllästynyttä koiraihmistä jaksamaan paremmin, kuin toinen koiraihminen. Koirakaveri, josta vuosien aikana on tullut ihan oikea KoiraYstävä. Se on se vertaistuki ;) Näin taitaa olla myös koirien välillä.
Kun Neeka saatiin toipumaan, kostautui stressaamiset narun toiseen päähän ja sairastuin itse vuosituhannen pahimpaan flunssaan. Onneksi näitä eläimiä on saman katon alla kaksi. Pelkkien pissatuslenkkien varassa olleessaan, ne ovat sisällä viihdyttäneet sekä toisiaan, että meitä. Ohjelmassa sairastuvalla on ollut lämpöpattereina oloa sohvalla (johon ne eivät saa tulla) sekä uskomatonta taistelu-, paini-, lelunveto- ym ym leikkejä.
Näin Ystävänpäivän kunniaksi narun jatkokin ymmärsi, että haave sydänystävistä, koirista, jotka tulevat toimeen ja nauttivat toistensa seurasta, on toteutunut. Lauma on hitsaantunut yhteen tavalla, josta en uskaltanut edes haaveilla. Ihanaa.
Vahtikoirat valvoo, kun arvon omistaja on poistumassa kotoa.
Väsymyksen tilasta voisi päätellä, että lähdössä kesti pitkään...
Päiväunet samassa häkissä ovat nykyisin enemmän sääntö kuin poikkeus.
Sydänystävä Lappeenrannassa.
Sairastumista lukuunottamatta meillä on mennyt kivasti. Neeka on toipunut oikein hyvin. Se on täynnä energiaa ja normaalit lenkkeilyt on vähitellen aloitettu. Itse kävin koiraexpossa helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna ja silloin tytöt pitivät Emmin kanssa huolta Lappeenrannan väestä. Mitään konflikteja ei edelleen ollut ja jos kukaan ei kerro eteenpäin niin paljastan salaisuuden: olivat ne jopa torkkuneet koko karonka samassa sängyssäkin ;)
Ihanaa Ystävänpäivää kaikille!
(ystävänpäiväkorttimme kotisivuilla)
30.01.2012 - 18:21
Leikkauksesta 12 päivää.
KOHTA 1: Haavan päällä on paineside, jonka voi poistaa 2 vrk:n kuluttua. = Tuijota painesidettä kaksi päivää lakkaamatta, että voit varmistua ettei haava vuoda ja side kestää paikallaan. Painesiteen poistopäivänä aja eläinlääkkäriin aamu kahdeksaksi ja selittele, että side oli sinulle liian hankala poistaa, vaikka todellinen syy on se, että haluat jonkun samalla katsovan leikkaushaavaa, ettei sinun tarvitse koko viikonloppua miettiä näyttääkö haava tulehtuneelta vai ei.
KOHTA 2: Lääkitys reseptin ohjeen mukaan. Lääkitys aloitetaan leikkauksen jälkeisenä päivänä. = Tarkkaile koiraa lakkaamatta ja totea, että se tarvitsee ensimmäistä yötä vasten puolikkaan annoksen kipulääkettä, ihan varoiksi. Kun eihän siihen saa sattua, kun se on sinulle rakas.
KOHTA 3: Ei riehumista, vapaana oloa, hyppimistä. = Lukitse talon muut rakit paikkaan x. Täytä sohva laatikoilla ym roinilla, mitä löydät talosta. Tyhjennä pöydiltä kaikki tavarat, ettei koira VAAN tavoittele niitä. Sijaa koiralle (ja itsellesi) mukava peti olohuoneen lattialla, että koira viihtysi paikallaan. Älä vastaa mitään, kun avopuolisosi tiedustelee kodin sotkuisuutta.
KOHTA 4: Haavaa ei saa nuolla, kauluri päässä ainakin tikkien poistoon asti. = KOSKEE MYÖS OMISTAJAA!
KOHTA 5: Tikit voi poistaa 14 vrk:n kuluttuta. Varaa aika tikkien poistoon. = Soita eläinlääkärille lakkaamatta, koska sieltä ei enää vastata numeroosi... ;)
MUUT OHJEET:
Tarkkaile haavaa tulehtumisen varalta = mittaa koiran lämpö päivittäin, vahdi sen ikenien väriä lakkaamatta ja ihmettele, kun koira alkaa väistellä sinua.
Koira saattaa kivun ja anestesian takia murista, purra, itkeä tai jopa huutaa. = Älä naura eläinlääkärille tämän ohjeen kuullessasi. Äläkä myöskään sano yhtään näsäviisasta kommenttia siitä, että "minun koiraniko? Murisisi? Ja itkisi? Haloo se on islanninlammaskoira!" Saat kuitenkin hymyillä yksin kotona sille, miten oikeassa olisit ollut 
LOPPUTULOS: Koira, tässä tapauksessa Neeka, on toipunut steriloinnista hyvin. Omistaja, tässä tapauksessa Anni, on ollut kaksi viikkoa hermoraunion partaalla.
Muihin aiheisiin:
Nuura ja Leevi Tiinan leikitettävänä.
KYLYMÄ! Pikkurakki parkaraukkasen ekat kunnon pakkaset. Se nosteli tassua toisen perään ja mietti, miten eteenpäin pääsisi kahdella jalalla. Huomattuaan tilanteen toivottomuuden se katsoi kysyvästi: "Miksi? MIksi sinä teet minulle näin?"
Nuura ja Onni
Neekaa taas ei pakkaset haittaa, eikä koppa päässä, eikä tikit mahassa eikä varmaan yhtään mikään. Se pomppii narun jatkona kuin kumipallo eikä ota yhden yhtä normaalia askelta lenkillä eikä tee yhden yhtä normaalia asiaa ylipäänsä. Sen pää on täynnä virtaa ja kun se tajuaa ettei pääse mukaan sen ilme on niin sydäntä murskaava. Jos sillä ei olisi tuota koppaa, se varmaan järsisi ranteensa auki.
Sterilointi meni lääkärin mukaan "normaalisti". Ensimmäisen päivän Neeka oli pöpperössä mutta jo seuraavana päivänä pissasi neekatyylillä ( = etutassujen varassa kävellen). Leikkauspotilas on ollut tiukan valvonnan alla, ettei se pääsisi hyppimään sohvalle tai mitään muuta typerää. Ulkoiltu on vain pissalenkkejä narussa. Sisällä Neekaa on yritetty aktivoida luilla/kongeille ym mutta koiralle joka rakastaa juosta, ei niistä oikein ole ollut tarpeeksi iloa.. :(
Leikkauspotilas lepää...
Panda ei lepää...
Mutta se tärkein! Leikkauspotilas voi hyvin. Haava on parantunut erinomaisesti ja tikit saadaan pois huomenna/ylihuomenna. Ihanaa! Sterilointi on nyt vihdoin tehty. Hömpsötykset pitäisi olla ohi ja nisä/kohtutulehduksen riski minimoitu. Olen sterssannut ja puhunut tästä operaatiosta pitkään ja nyt se on tehty. Tulossa on koiraharrastuksen kevät ja kesä! Touhutaan huipputyttöjen kanssa kaikki maailman kivat asiat! (Hammas-asia on vielä vähän jännä asia mutta olen päättänyt, että se poistetaan vasta kun koira alkaa oireilla- siihen asti minä harjoittelen olemaan coooooooooool) 
15.01.2012 - 11:06
Joulutauon jälkeen on nyt sitten otettu kaikki irti Tiinasta ja koirista. Jokainen koiraihminen tietää, kuinka arvokkaita ovat koiraystävät. Olisi saattanut jäädä eilinenkin lihaskuntotreeni tekemättä. Alla kuvia Joensuun ulkoilureiteistä, lumesta ja meidän jengistä.
Neekan sterilointiaika on 18.1. keskiviikkona. Siitä kaksi viikkoa eteenpäin ja tiedämme miten paraneminen on mennyt. Jännitän leikkausta ihan kohtuuttoman paljon mutten voi sille mitään. Ei auta kun pitää peukut ylhäällä ja toivoa, että minun kultatyttö toipuu hyvin. Sterilointi on kuitenkin sellainen operaatio, mikä sille oikeasti ON tehtävä. Ei tarvitse jännittää kohtutulehduksen riskiä ja pääsemme eroon rankoista valeraskauksista.
Tällä viikollahan oli pieni paniikkitekijä, kun huomasin, että Neekan suusta on lohjennut toiseltakin puolelta poskihammas. Eläinlääkärissä käytiin arvioimassa ja kun siellä nyt oltiin niin otettiin samalla silmistä ja sydämestä viralliset testit kennelliittoon. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että hammas ei vielä aiheuta toimenpiteitä. Katsellaan lähteekö toipumaan ja poisto tehdään vain jos on pakko. Neekalla on selvästi sellainen syljen koostumus että se altistaa hammaskivelle nopeasti - nyt sitten pestään koiran hampaita (mitä en ikinä uskonut tekeväni). Sellaista kovaa syömistä, jonka se saisi takahampaiden väliin, missä puruvoima on suuri, vältetään. Eli pelkästään isoja luita ja kohtuu pehmeää purtavaa takahampaille taas.
Ja ne silmät. Kaihi on ja pysyy. Se oli hiukkasen levinnyt, muttei merkittävästi. Koira ei kuulema koskaan tule sokeutumaan ja tällä hetkellä kaihi ei millään tavalla vaikuta sen näkökykyyn. Tämä oli siis Jari Ahon lausunto ja silmiin erikoistuneena luotan siihen lausuntoon paljon. Toinen silmä oli edelleen terve, joten saimme erinomaisia uutisia silmien osalta! Ihanaa! Samoin sydän oli edelleen terve. Minun huipputyttö!
Huipputytön nenä ja taustalla toisen :)
Menossa lihaskuntotreeni. Vauhtia ja syvää lunta. Porukan terrieri puuttuu kuvasta sen takia, että se katsoi järkevämmäksi kulkea minun kanssa - rauhallisesti- valmiita jälkiä pitkin :)
Pölhön näköinen retkue :D Eikös vaan?
|
Kirjoittaja
Anni
KOTISIVUILLE TÄSTÄ
Koirakuulumisia Susirajalta.
Pääosissa islanninlammaskoirat Neeka ja Nuura sekä Lappeenrannassa asuva suomenpystykorva Emmi.
Koirat
FI MVA TK1
Tunturiketun Nanna Finna
NEEKA
Tunturiketun Ylgur Funa
NUURA
Emmi- Mutka
EMMI
(asuu vanhempieni luona)
|
